-Äiti, miksi sinä itkit kun Jarno kuoli?
-Minä olin surullinen.
-Äiti, miksi me itkettiin?
-Tekin olitte surullisia.
-Äiti miksi Jarnon piti kuolla?
-Voi rakas, äiti ei tiedä. Oli kai Jarnon aika mennä.
-Miksi sinä et tiedä, ihan tyhmää. Sinun pitäisi lukea raamattua niin tietäisit. Isi tietää.
-Joskus ihmiset kuolee sairauksiin, joskus vanhuuteen.
-Mummin velikin kuoli lapsena, miksi se kuoli? Mummi sanoi että se oli niin usein sairas.
-Miksi Jarno oikein kuoli, tylsää, se teki niin hyviä voileipiä. Sai ruisleivätkin hyviksi.
-Mehän voidaan muistella Jarnoa ja koittaa tehdä samanlaisia.
-Joo, muttei se onnistu, varmaan. Mutta se katselee tuolta ylhäältä ja neuvoo sitten meitä.
-Jarnosta olisi varmaan kiva tietää että me muistellaan sitä.
-Joo. Se katsoo meitä ja tulee meidän viereen ja katsoo kuinka nätti sinä oot.
-Muutetaanko me nyt sinne Jarnon kotiin?
-Ei muru, ei me muuteta sinne, se on liian pienikin.
-Kuka sen nyt omistaa kun Jarno on kuollut?
-Jarnon vuokraisäntä, joka etsii sinne uuden vuokralaisen.
-Mennään joskus sinne kylään. Siellä on aina niin siistiäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti