Eilen tulin pohjanmaalta pakkaamaan kotia muuttoa varten. Kävin illalla kävelemässä ihanan ihmisen kanssa ympäri kesäistä Forssaa, ja olo sen jälkeen oli surullinen ja haikea. Tulee ikävä tätä kaupunkia ja ihmisiä. Olen viihtynyt niin hyvin.
Suru puserossa jo valmiiksi, päätin käydä heittämässä hyvästejä. Kello oli yli puolenyön, ilma oli lämmin ja kävelin tuttua reittiä Jarnon asunnolle. Katselin kuuta, hengittelin raikasta ilmaa ja päästin surusta irti. Otin hörpyn Jarnon muistoksi ja jatkoin matkaa. Menin joen varteen istumaan. Kuuntelin juhlivien ihmisten ääniä ja katselin vettä ja kaunista tiilirakennusta. Samalla penkillä olin Forssaan muutettuani harrastanut itsetutkiskelua ja miettinyt millainen ihminen haluan olla. Silloin päätin olla rohkea ja sosiaalinen ja tutustua ihmisiin, ja penkiltä kävelin joen yli baariin, yksin. Ja mulla oli valtavan kiva ilta. Toisella kerralla syötiin penkillä ystävän kanssa mansikoita ja naurettiin. Joen toisella puolella olin viettänyt monta monta iltaa hyvässä seurassa, tutustunut uusiin ihmisiin, saanut ystäviä, oppinut uutta itsestäni. Joillekin se on vain yökerho, ei paikka jota pitäisi merkityksellisenä. Mulle se on SE yökerho, jota tuun kaipaamaan. Ihmiset, musiikki, tunnelma, hyvät hetket. Ensi viikolla on läksiäiset ja sen jälkeen en varmaankaan juuri enää siellä käy. Ehkä joskus tulen käymään, mutta ei se ole sama, kun nyt se on kantapaikka.
Istuin siinä penkillä hyvän tovin. Olo keveni ja alkoi hymyilyttää. Lopulta musiikki vei voiton ja lähdin tanssimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti