Toivossa on hyvä elää

En ole yli Jarnosta. En likimainkaan. Mutta ei se mitään. Se on ihan okei. Välillä suren edelleen. Ja itken. Ja kaipaan niin että sydäntä särkee. Mutta sekin on ihan okei. Harmi vaan että en tajunnut tätä jo aiemmin, vaan luulin olevani valmis uuteen suhteeseen. HALUSIN niin kovin rakastua ja tuntea taas niinkuin silloinkin, että uskottelin itselleni että olen rakastunut. Olen kovin pahoillani että "uhriksi" joutui viaton mies ja lapsetkin. Ehkäpä nyt opin sitä kärsivällisyyttä ja asioiden hitaammin ottamista. Tai sitten en. Mutta ainakin opin että en ole vielä valmis.

Jarno kävi halaamassa minua tässä eräänä iltana. Olen siitä aivan varma, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Itkin silloin tätä suhdetta jonka pilasin alkamalla siihen. Itkin sitä että olisin niin kovin halunnut rakastaa tätä miestä, koska hän on hyvä mies. Mutta en vaan rakastanut, vaikka luulin ensin niin. Tajusin sen, ja silloin tunsin miten minua halattiin. Se tunne oli niin aito, niin voimakas, että melkein luulin jonkun oikeasti tulleen halaamaan. Mutta olin yksin. Se olisi voinut olla aika pelottavaa, mutta se oli lohdullista. Vaikka sen jälkeen olikin entistäkin kovempi ikävä.

Mutta on okei surra. Aikaa on kuitenkin kulunut vasta tosi vähän. Vaikka verrattuna siihen kauanko tunsimme aikaa onkin ehkä kulunut jo paljon... Muttei se että suhde ole lyhyt, vähennä sitä miten voimakas se oli. Miten iso ja valtavan tärkeä kokemus minulle.

Joten tein niinkuin on oikein. Ja lopetin suhteen, jossa en voinut olla rehellisesti ja aidosti mukana. Se oli oikea ratkaisu, vaikka se satuttikin, uskon että se oli ainoa oikea vaihtoehto.

Rakkaus

Tiina Pystynen:
Leskikuningattaren muistelmat, kertomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä
s.6

minulla on kai oikeus sanoa että
rakastin häntä

sellaisella rakkaudella johon minä pystyn
ei kovin kummoisellakaan rakkaudella
mutta minä sillä rakkaudenkyvyllä
mikä minulla oli kuitenkin rakastin
sitä ihmistä joka oli minulle hyvä ja oikea

niinkuin joku nyt voi olla hyvä tai oikea

ja se ihminen rakasti minua sillä rakkauden
kyvyllä millä se pystyi rakastamaan
joskus ei rakastanut ollenkaan
joskus piti minusta
joskus rakastikin minua

sillä rakkaudella me rakastimme toisiamme

Minä olen nyt täällä
- elämässä.
Hän ei enää ole
olemassakaan.