Sacheria ja jägermeisteria.

Jarnon kautta tutustuin aikanaan ihanaan ihmiseen. Naiseen jota elämä ei ole päästänyt helpolla, mutta joka silti on iloinen ja positiivinen, räiskyvä, hersyvä persoona. Jo ensimmäisellä tapaamisella kävi selväksi miten samanlaisia ollaan, ja vaikka emme ehtineet tavata kuin pari kertaa ennen Jarnon itsemurhaa, ei meidän välit katkenneet. Eihän sielunsiskostaan voi päästää irti, vaikka se yhdistävä linkki kuolee. Tämä upea nainen menetti myös oman puolisonsa vain vähän Jarnon kuoleman jälkeen. Se että ollaan koettu jotain niin samanlaista, vaikka toki myös monilla tavoin erilaista, yhdistää meitä vieläkin enemmän. Ollaan pidetty yhteyttä, mutta ei tavattu, ehkä aika ei vain ole ollut kypsä.

Kunnes nyt vihdoin saatiin kalenteriin sovittua koska menen käymään. Voin sanoa että itketti, ahdisti ja stressasi jo etukäteen se, millaisia tunteita pintaan nousee,kun tapaa sen ihmisen joka oli niin iso osa mun ja Jarnon suhteen etenemistä. Sen ihmisen joka varmasti kaikkein parhaiten tietää millaista se on kun oma puoliso päättää elämänsä. Tiesin että tullaan itkemään, ja nauramaan, ja kaikkea siltä väliltä. Ihmisen joka tavallaan on ihan vieras, mutta toisaalta jonka tuntee tuntevansa jo tosi hyvin. 

Onneksi saatiin sovittua. Vuorokausi siellä vastasi kyllä noin kolmen vuoden terapiakäyntejä. Kun sai surra, muistella, nauraa, puhua. Ja pitää myös vaan hauskaa, ihan vaan ilman huolta huomisesta. Oli valtavan puhdistavaa puhua sellaisen ihmisen kanssa joka muistaa, joka ymmärtää. Puolisoidemme muistoksi, niiden kiherrellessä meille hölmöille kanaemoille pilvenpäällä, syötiin sacherkakkua ja juotiin jekkushotit. Ja nautittiin siitä että ollaan elossa, meidän elämässä on rakkaita ihmisiä ja että ymmärretään se että jokainen päivä voi olla viimeinen. 

Mä arvostan nykyistä aviomiestäni valtavan paljon. Hän on mulle hyvä puoliso. Jarnon kuoleman varjo on ollut suhteen yllä, ja varmasti mun ajatuksiin ja pelkoihin vaikuttaa Jarnon itsemurha koko lopun ikäni. Mutta uskon että pahin menettämisenpelko on nyt jäänyt taakse. Jotenkin koin että viime viikonloppu tavallaan sulki ympyrän. Nyt ollaan valmiita uudelle kierrokselle, eheämpänä ja vahvempana.