Olen ihan eri ihminen kuin reilu vuosi sitten. Uskon että muutos alkoi jo ennenkuin tapasin Jarnon, mutta se suhde ja varsinkin se miten se päättyi vauhditti kyllä muutosta melkoisesti. Tai niin luulen, en tietenkään voi tietää millainen olisin jos asiat olisivat menneet toisin... Mutta en voi väittää etten olisi nyt onnellinen.
Se ihminen joksi olen kasvamassa, on kiitollinen kaikesta siitä mitä on kokenut. Jarnon itsemurha pakotti pohtimaan elämää ja arvoja, pakotti karulla ja shokeeraavalla tavalla... Mutta pakotti kuitenkin. Ja olin sen tarpeessa.
Voin muistaa hymyillen, ja olla kiitollinen.
