Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelisi. Tai oikeastaan, hyvin hyvin harvoin. En tiedä onko vika mun suunnitelmissa vai toteutuksessa vai eikö mun elämän vaan ole kuulunut niin mennä. Mutta olen kaikesta oppinut ja kasvanut ihmisenä.
Jarno oli mulle tärkeä ihminen. On edelleen tietyillä tavoilla. Paljon olen kasvanut ja kehittynyt sen takia miten meille kävi. En ole sama ihminen kuin ennen Jarnoa, mutten ole sama ihminen kuin olin Jarnon itsemurhan jäljiltäkään. Olen eheämpi ja parempi.
Joskus asiat loksahtelee kohdilleen. Siitäkin saattaa olla sitten kiitollinen. Osaanpahan ainakin nyt arvostaa sitä, kun asiat sujuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti