Yleismieliala on ollut koko kesän samanlainen kuin sääkin. Harmaa. Olen ollut väsynyt, itkuinen, kyllästynyt kaikkeen. Minulle, joka olen yleensä kovinkin iloinen ja positiivinen, on tälläinen "masennus" melko outo, ja siten kovin raskas olotila. Olen kaivannut Jarnoa valtavasti. Teen muuttoa, enkä voi olla ajattelematta miten erilainen tilanne olisi jos Jarno olisi elossa. Mutta toisaalta, en tiedä olisiko se erilainen hyvällä, vai huonolla tavalla. Pitäisi nauttia siitä mitä on nyt, ei haikailla sen perään mitä olisi voinut olla.
Minun on kovin vaikea suhtautua muiden sydänsuruihin. En osaa pitää jotain eroa kovin isona asiana. Molemmat on elossa, kummallakin on mahdollisuus onneen, jos nyt ei yhdessä niin sitten erikseen. En vaan näe sitä että erotaan niin isona asiana enää. Välillä tuntuu että olen menettänyt osan aiemmin varsin suuresta kyvystäni empatiaan. Mutta ehkä sekään ei ole huono asia.
Uusi asuntoni on täydellinen. Okei, jos nyt pitää väkisi keksiä siitä joku vika, niin siinä voisi olla yksi makuuhuone enemmän. Mutta olen täysin valmis tinkimään tuosta kun asunto muuten on parempi kuin uskalsin edes kuvitella. Se on lähes uudessa rakennuksessa, joten pinnat, kodinkoneet, kaikki on todennäköisesti aika hyvässä kunnossa. En usko että kukaan on 1,5 vuodessa saanut sitä niin huonoon kuntoon kuin tämä meidän nykyinen 90-luvun asuntomme. Joten suunta on ylöspäin. Talo on kaunis, sitä kehtaa kyllä katsella kotiin tullessaan. Siellä on oma sauna, lihakset kiittää. Ja kaikista parasta, bonus jota en edes tiennyt vuokratessani, oma piha, ja vielä aidattu sellainen. Sijaintikaan ei voisi olla parempi. 3 km keskustaan, päiväkoti, koulut, kaupat lähellä ja tyttärien isäkin asuu lähellä, joten tyttöjen kannalta ihana paikka.
Oli tuo asunnon saaminen työn takana. Köyhä kun muuttaa niin saa arvokkuuden kyllä heittää rojukoppaan ja valmistautua rukoilemaan, anelemaan, juonittelemaan, kiukkuamaan ja täyttämään papereita enemmän kuin talokaupoilla aikanaan. Mutta koska osaan puhua mustan valkoiseksi ja myydä jäätä eskimoille, onnistuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti