Tuula Korolainen, Kuono kohti tähteä. Sivu 10.
Hiiri ja myyrä
Hiiri rakastui myyrään
vaan ei sen oloon,
maanalaiseen, pimeään
pesäkoloon.
Se itki:
- Oi, myyrä,
sulle oisin jos voisin
kultana, multana,
muruna, suruna,
rattona, kattona,
lattiamattona.
Olisin vaikka talo!
Vaan kun ei riitä,
että jossain
tunnelin päässä on
valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti