Muutto on tehty. On kiva uus kämppä, uudet kuviot. Mutta silti mieleen hiipii ajatus että olikohan tää kamala virhe. Sille ei toki enää voi mitään, nyt pitää elää sen mukaan että tilanne on tämä. Turha murehtia jotain mitä on myöhäistä muuttaa.
On aika yksinäinen olo. Tai ei ees aika, vaan tosi yksinäinen. Kun ei oikeen ole ketään jolle kertoa miten pahalta tuntuu, joka kuuntelis. Tai kai niitä olisi, useampiakin. Mutta... Äh, en mä tiedä. Jotenkin hankala olo. Kaipaan isoa turvallista lämmintä halausta. Ihmiseltä jota rakastan. Ja sellaista ei tarjolla ole.
Mutta ehkä joskus.
Jaksamista <3
VastaaPoista