Oli pitkään todella surkea olo. Nyt viikon verran on ollut taas paljon parempi, on pystynyt ajattelemaan tulevaa iloisilla mielin ja olen saanut nukuttuakin. Kouluun en päässytkään, kolmen lapsen äiti ei voi heittäytyä opintotuelle, kun työkkäristä tulikin tuelle kielteinen päätös. Mutta vaikka se ensin harmitti, oli se lopulta ehkä ihan hyvä asia. Pitää saada oma pää, ja oma elämä, ensin kasaan, ennenkuin alkaa kuormittaa lisää.
Ikävä on. Muttei itkuksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti