Voin allekirjoittaa tämän.
Joulun aikaan ja uudenvuoden saapuessa on Jarnokin usein mielessä. Mutta ei enää niinkään se miten kaikki päättyi, vaan enemmänkin niitä hyviä muistoja. Ja semmoisia askarruttavia ajatuksia siitä, miten erilailla nykyään näkee maailman ja elämän ja lähes kaiken. Ja olisiko sitä kokenut kaikkia näitä muutoksia, ja oivalluksia, jos Jarnoa en olisi tuntenut?
Sitä ei voi tokikaan varmaksi sanoa miten erilaista elämä olisi jos en olisi kokenut sitä minkä koin. Mutta kuitenkin, kaikesta huolimatta, olen taipuvainen uskomaan että asiat ovat nyt paremmin, ja olen oppinut, paremman sanan puutteessa, sitkeämmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti