Kaikki hyvin. Olen valtavan onnellinen. On työtä niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja mielekästä sellaista vielä kaiken lisäksi. Olen hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa, valtavan rakastunut ja onnellinen avovaimo, äiti ja äitipuoli.
Ja välillä pelkään niin perkeleesti että kaikki loppuu. Yöllä joskus valvon ja katselen tuota miestä kun se nukkuu. Ja nieleskelen kyyneleitä kun pelottaa. Nyt se on tuossa, mun vierellä, huomenna se voi olla poissa. Eikä sitä voi tietää, eikä estää, kukaan. Mutta on vaan koitettava elää täysillä, rakastaa ja arvostaa toista ja kertoa se myös, ja koittaa olla panikoimatta suhdetta pilalle.
Koitan ajatella pelkoni hyvänä asiana. Kanavoida sen siten että arvostan jokaista hetkeä jonka saan olla tässä suhteessa ja elää tätä hyvää elämää. Mutta pelko on aina pelko, eikä se tunnu kivalta silloin kun se koittaa valtaansa ottaa.
Oppirahoja makselen varmasti vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti