Tänään on Jarnon synttärit. Luulin että se tuntuisi pahemmalta. Oltiin kuitenkin suunniteltu synttäriksikin kaikenmoista. Onneksi en vielä ehtinyt ostaa sitä lahjaa jonka tiesin hänen haluavan.. Mutta oikeastaan ei tunnu kovin pahalta. Haikealta, vähän surulliselta, muttei kovin pahalta.
Mutta olen silti onnellinen että mulla on ystäviä jotka pitää mulle seuraa. Ettei tarvi olla tänään yksin. Saa muuta ajateltavaa.
Sytytetään lasten kanssa Jarnolle kynttilä, ja illalla kun lapset on poissa ja kaverit meillä, niin nostan tuopin muistoksi. Niin Jarno toivoikin, ei hän halua että häntä surraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti