On se jännä, heti kun tuo aurinko näyttäytyy niin omakin olo paranee. On paljon valoisampi mieli ja voi jo ajatella että tulevaisuus nyt ei ihan kurja sitten ehkä kuitenkaan ole. Tyttäret jäivät tänään kotiin koska me nukuttiin kaikki kasassa pommiin, ja totesin etten jaksa lähteä enää. On ollut kiva niiden kanssa puuhata, vaikka en aiokaan tavaksi ottaa. Kyllä pääsääntöisesti rutiinit on niin tärkeitä meille kaikille, että lapset hoitoon vaan ja itse laittamaan omaa arkea kuntoon.
Juttelin tänään taas yhden ystävän kanssa, ja pakko sanoa että se on kyllä fiksu nainen. Ehdotti ottamaan nyt ihan rauhallisesti, laittamaan kodin, ruokailut ja liikunnat ensin kuntoon, ja vasta sitten miettimään sitä mukavuusalueeltaan poistumista, niinkuin koulu, jota olen stressannut tänään kuraattorin soiton jäljiltä. Koulu kyllä odottaa. Pitäisi käyttää nyt tämä aika hyväkseni, pistää elämässä tärkeysjärjestys kuntoon ja katsella kaikessa rauhassa mihin suuntaan elämä on menossa. Minulla oli jo viimevuoden lopulla semmoinen olo että laiminlyön muksuja koulun takia, oli niin valtavasti töitä ja tekemistä ja kiire kokoajan, äksyilin ja en oikein kokenut olevani läsnä. Vanhimman lapsen koulunkäynti varsinkin vaatisi juuri nyt aika paljon seuraamista, mihin minulla ei ollut mahdollisuutta kun lähdin itse jo ennen häntä ja tulin kotiin väsynenä.. Jarno muutti oikeastaan senkin, stressi väheni ja osasi taas nauttia elämän pienistä jutuista, Jarno otti osan vastuustakin itselleen, mutta silti.
Päätin jo ensimmäisinä päivinä että tämä ei aja minua masennukseen ja mässäilyyn. Olen laihtunut viimekesän jälkeen 15 kiloa, enkä halua lihoa takaisin niitä ja lisääkin, mikä olisi omalla tavallaan ollut nyt niin helppoa. Juu, toki söin ekalla viikolla pääasiassa suklaata, mutta tiesin kuitenkin että se loppuu kun pahin shokki loppuu. Pakko koittaa ottaa koko surunäytelmä jotenkin voimaannuttavana kokemuksena, ja tulla sen kautta paremmaksi ja vahvemmaksi ihmiseksi. Mulle on tärkeää että koitan tavoitella niitä samoja tavoitteita joista Jarnon kanssa puhuttiin, tavallaan se on tapa pitää Jarno vielä vähän pidempään täällä. Joten tavoite on -15 kiloa. Ajalla ei niin väliä, mutta aina parempi jos jo kesäksi. Ajatuksena olisi olla normaalipainoinen kun täytän 32. Jos on pakko vanheta, ja vielä yksin, niin by god vanhenen sitten edes terveenä ja hyvännäköisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti